.. ja suunnittelemani yhteenveto jäi jonnekin sinne kaiken keskelle ja alle. Mutta ei se mitään, käyhän se näinkin.
No niin. Katsotaanpa hieman mitä vuoden aikana on tapahtunut.
Päällimmäisenä tietenkin sattuneesta syystä tulee tämä vanha rakas sairaus, syöpä, ja sen hoidot, jotka jatkuvat yhä, tosin liitännäishoitoina. Eli akuuttihoidot saatiin kevään kuluessa käytyä läpi, ja nyt mennään lymfaterapialla ja Herceptin-tiputuksilla vielä jonkin aikaa. Jälkimmäisen kestosta on hieman epäselvyyttä, mutta puhe oli, että seuraavalla kontrolliajalla katsotaan jatkot.
Mitä lymfaan tulee, se jatkunee tukihihan käytöstä huolimatta ilmeisesti lopun ikää.
Terveysteema on muutenkin ollut kuluneen vuoden teema, pieniä parannuksia on saatu aikaan siellä sun täällä, mm. käynnit työfysioterapeutilla ja uuden työtuolin hankkiminen yms., eli ei mitään radikaalia, mutta kyllä nekin elämänlaatua parantamassa ovat, omalla vaatimattomalla tavallaan.
Seuraavana ajatus viivähtää laillisesti vihityn yrityksessä, joka kitkuttaa edelleen toiminnassa. Se on sinänsä jo saavutus, kun kuulemma lama on vaikuttanut työllisyyteen ja tilauksiin. No, meillä on sen verran spesiaaliala, että siihen ei välttämättä ihan heti lama pure, mutta kyllä vaikutuksia on näkynyt meilläkin. No, alkanut vuosi alkaa olla tulevaisuuden ja firman toiminnan kannalta aika ratkaiseva. Toivotaan parasta, pelätään pahinta - ja tehdään apinan raivolla ja idiootin sitkeydellä hommia.
Naamastelu on ollut tämän vuoden in-juttu. Mellanlillasyrranin pitkällisen mankumisen seurauksena avasin siellä profiilin ja, kuten arvata saattaa, addiktoiduin siihen. No, onhan se sellainen aikuisten hiekkalaatikko edelleen keräilysarjoineen ja virtuaalipuuhasteluineen, mutta jotain kiehtovaa siinä on. Ja sitä myöten on tullut kasa uusia kavereita, joista muutamia tekisi mieli tituleerata jo miltei-ystäviksi. Naamakirjassa kun kaiken oheis- ja sijaistoiminnan lisäksi kun tulee käytyä välillä sangen mielenkiintoisia keskusteluja. Siellä on välillä melkoista pölinätä pöntössä kun mielipiteistä pidetään kynsin hampain kiinni ja katsotaan kenen perse merivettä kestää.
Ystävistä ja kavereista muuten puheen ollen, kun palasin sorvin ääreen kesäkuun alussa, ensimmäistä kertaa uuteen taloon, minulla oli ilo huomata, että kahden muun yksikön kollegoiden joukossa oli muutama sangen mielenkiintoinen persoona. Ja samalla tuli uudistettua vanhojenkin kollegojen kanssa tilannetta.
Vuoden perinteinen (hah, jo toinen kerta peräti ja jo komeasti kalskahtavasti nimitetään perinteeksi..) ulkomaan reissu tehtiin jälleen Kreikkaan. Tällä kertaa siis Nidriin, joka ei ikävä kyllä ollut Limenarian tasolla. Ei edes lähellä. No, olihan sielläkin puolensa, mutta..
Matkustuksen saralla on seuraava etappi Mauritius, kuten matkamittari paljastaa.. Mutta se on siis tulevia riemuja, viime vuoden asioihin sillä ei ole vaikutusta.
Kaiken kaikkiaan viime vuosi oli yllättävän rankka ja väsyttävä. Johtuiko sitten sairauden mahdollisesta voimia verottavasta vaikutuksesta vai ihan vain siitä, että kun se viiskymppiä kilahti mittariin tuossa kesällä, on ollut pakko myöntää, että ei sitä enää untuvikkoja olla. No se nyt ei ollut mikään uutinen minullekaan, mutta kyllä sitä välillä tulee ajateltua asioita hieman syvällisemminkin, ja seuraukset voivat sitten näkyä pitkään.
Ajattelusta taas tuli mieleen se, että muutaman ystävän asioita terapoidessa ja vatvoessa tulee omiakin asiaan liittyviä tunteita ja muistoja käsiteltyä, ja joskus sieltä jokunen kultajyväkin ropsahtaa kun asia kirkastuu itsellenikin. Onhan se miltei pateettista, että tässä iässä tällä ajatustyöllä alkaa vasta tiettyjen asioiden luonne paljastua ja vaikutukset menneen ja tulevan suhteen.
Johan tässä tuli jonkinlaista yhteenvetoa, olisiko aika jo yrittää jonkinasteista vaaka-asentoon hakeutumista ja levon suomista sekä sielulle että ruumiille. Tosin minähän en periaatteessa käytä itsestäni nimitystä "ruumis" niin kauan kun henki pihisee. Ja totta vie, mikäli se minusta riippuu, se pihisee vielä pitkään. Eikä saatujen tapahtumatietojen perusteella ole mitään syytä epäillä, etteikö näin tulisi käymään.
On tämä elämä kuulkaa mielenkiintoista vielä tässäkin iässä, vaikkei sitä äkkinäinen heti huomaisi.
Ja nyt siis maate.
Palaillaan!
Ai niin, oli vallan unohtua tuo perinteinen toivotus: Head Uud Aastad 2010 !!
selypalautteesta äidynpä laittamaan toisen matkan kuvia tyrkylle. Tosin, koska paikka on sama, ovat kuvatkin sattuneesta syystä aika samanlaisia, ainakin hotellialueelta.
Ensimmäisenä päivänä maisema parvekkeelta oli tällainen:
